Muutama päivä sitten matkalla Mountain Citysta Cherokeehen (joka on kartan mukaan intiaanien reservaatti) pysähdyimme Ashevillessa. Se oli omintakeinen pikkukaupunki vuoristossa. Jos Mountain Cityn keskustassa oli huonekaluliikkeitä vieri vieressä, niin Ashevillen pääraittia väritti seitsemän tai kahdeksan hippikauppaa suitsukkeineen, kristalleineen ja new age –kirjallisuuksineen. (Vähemmän hipistä kirjakaupasta löysin muuten pari Audubon Societyn kasviopasta - kavennettuja laitoksia, arvelin että mulla riittää oppimista ihan perusfloorassakin).
Ruokapaikkaa etsiessä navigaattori näytti perätysten MacDonaldsin ja Pomodoron – Greek and Italian restaurant. Pienen neuvottelun jälkeen (saatte miettiä tykönänne, kumpi kannatti kumpaa) päädyimme Pomodoroon. Nautiskelin alaskalaista lohta riisi-pinaattipedillä, se oli aivan täydellistä, valmistettu eteläeurooppalaiseen tyyliin valkoviinissä, oliiviöljyssä, yrteillä ja niin edespäin. Jälkiruuaksi tiramisua ja kahvia. Mika söi erinomaista pitsaa ja amerikkalaista omenapiirakkaa, Otso aterioi halukkaasti meidän lautasiltamme. Lopuksi huikkasin Otsolle: ”No, kumpi susta tulee, kulinaristi vai pikaruuan ystävä?” Voitte arvata, että repesimme, kun Otso aukaisi suunsa äänsi selkeästi: ”PIKA”.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kertooko ne museot, milloin alkuperäiskansat on tulleet Pohjois-Amerikkaan ja mistä? Vai onko se historia vielä vaiheessa samalla tavalla kuin suomalaistenkin varhaisvaiheet? - Tutulta kalskahtavia nuo intiaaniheimojen nimet (cherokeet, siouxit, lakotat, apassit...), mutta enempi kirjoista ja elokuvista, kuin virallisesta historiasta. Ehkä amerikkalaiset hallitsevat sen historian paremmin, vai mitä luulet? - Pidetään me tytöt kulinarismin lippua yllä ainakin sen alan ravintoloita suosimalla pikaruokaloiden kustannuksela.
VastaaPoistaEdellinen anonyymi on Mummo. Ei vieläkään onnistunut se nimellä lähettäminen. Mitä ihmettä pitää laittaa siihen URL-osoitteeseen?
VastaaPoistaMummo
En mä ainakaan museossa saanut selville, vaikka mua on kiinnostanut tuo sama asia. Toisaalta, Otso ei suostunut istumaan rattaissa joten me saatiin juosta sen perässä eikä nähty kaikkea eikä varsinkaan ehditty lukea!
VastaaPoistaMä en tiedä miten lähetetään nimellä, paitsi jos rekisteröidyt... mutta hyvinhän se on toiminut että pistät vaan nimen kommentin loppuun! Selkeää kuin mikä.
Siihen url-osoitteeseen ei tarvitse laittaa mitään.
VastaaPoistaEn nyt tiedä onko amerikkalaistenkaan tietämys intiaanien asioista kovin laajaa… (onko suomalaisten tietämys saamelaisista? Ei kai…) Mutta siellä tietysti riittää porukkaa joka lähtöön. Cherokeet tuntuivat olevan tottuneita tyhmiin kysymyksiin ☺
VastaaPoistaEräs nainen sanoi, että ”a lot of people don’t realise we never lived in teepees” – tarkoittaen paitsi sitä että hänen sukupolvensa ei ole elänyt perinteistä cherokee-elämää, myös sitä cherokeet eivät tosiaan käyttäneet tiipiitä.
Ai niin, sitten kun olet kirjoittanut nimesi (ei URL:ia), näet kommenttisi edelleen kommenttikentässä ja sen alapuolella kohdan Kommentti nimellä: mummo (tms), sitten vain painat "Lähetä kommentti".
Yritetään siis taas
VastaaPoistaJippii, mummo, yrittänyttä ei laiteta!
VastaaPoistaIhana muuten tällainen venytetty 3-4 päivän juhannus, niin ehtii tulla kaikki mahdolliset säät. Nyt,kun ajeltiin Mäntyharjulta, niin aurinko paistoi silmiin ja pientareet oli ihan täys kukkia. Oi tätä Suomen suvea. Ehkä jenkkilässäkin on suvi suloisimmillaan. Viettääkö ne mitään juhannusta?
Ei täällä juhannusta näy oikein missään, mutta sen sijaan isänpäivä kyllä. Näköjään suomalainen/eurooppalainen ajankohta ei ole synkassa jenkki-isien kanssa. Matkailemalla saakin siis useammat juhlat per vuosi!
VastaaPoista