Cherokeiden mailla

Vietimme jokin aika sitten päivän (ja pari yötä) Cherokeessa. Se ei olekaan reservaatti, kuten kartassa sanotaan, vaan se on cherokeiden omaa, alkuperäistä maata ja asuinseutua, jolla he ovat ilmeisesti asuneet jo yli 11 000 vuotta.

Olipa vain raskas, mielenkiintoinen ja ristiriitainen päivä! Cherokeen sisääntuloraitti oli täynnä turistikojuja ja inkkaririhkamaa ja geneerisiä ”inkkaripäälliköitä” sulkapäähineineen (cherokeet eivät ole koskaan käyttäneet sulkapäähineitä eivätkä asuneet tiipiissä, koska he eivät olleet paimentolaisia). Hirveästi autoja, ihmisiä, meteliä, lihavia valkoisia turisteja ja lihavia cherokee-kauppiaita. Meidän oli jotenkin vaikea saada selville, mitä kylässä voisi tehdä ja missä. Oli lamaantunut olo, tunsimme jääneemme ansaan siihen turistikaaokseen. Löysimme lopulta tiemme Cherokee Museumiin. Siellä olikin erittäin hienosti elävöitetty näyttely cherokeiden historiasta. Siinä ei ollut lainkaan sitä hieman muovista karnevaalimeininkiä jota täällä tapaa museoissa. Mulla oli jo pala kurkussa, cherokeiden historia small poxeineen, sotineen, käännytys- ja sivistysohjelmineen ja karkoitusuhkineen oli karua tarinaa. Luin että cherokeiden keskeinen elämänohje on kuitenkin elää tässä hetkessä, ykseydessä ja yhteydessä muiden elävien kanssa ja toimia aina suhteessa juuri nyt meille ilmeneviin olosuhteisiin ja tosiasioihin (eikä siis haikailla menneitä tai katkeroitua). Museon jälkeen olimme uuvuksissa nälästä ja väsymyksestä, päädymme jonottamaan Kentucky Fried Chickeniin. Ristiriitainen olo vain kasvoi, ruoka oli lähes kelvotonta ja roskiin heitettäviä kertakäyttöastioita siunaantui hirmuinen määrä.

Suuntasimme läheiseen ”elävään cherokeekylään”, Ocanaluftee Indian Villageen. Oli kuuma ja mua itketti. Pelkäsin, että kohtaamme helyjen pakkomyyntyä ja paikallisia jotka teeskentelevät elävänsä savimajoissa sotamaskit naamassa. Löysimme viileän metsäreitin joka johti kylään. Kaikki se ristiriitaisuus uuvutti mua. Siinä polunpätkällä mulle selkiytyi, mikä mua oikeastaan suretti. Se että cherokeiden kohtalo on jossain mielessä jokaisen kohtalo, kaikki kansat ovat vähän tai kauan aikaa sitten joutuneet karkoitetuiksi välittömästä yhteydestä luontoon. Toisaalta myös jokainen ihmisyksilö syntyy tänne ykseydessä ja yhteydessä kaikkeen elävään ja joutuu kasvamaa ajattelevaksi yksilöksi joka kokee itsensä erilliseksi.

Joka hetki on myös mahdollisuus löytää takaisin pakonomaisesti ajattelevasta mielestä vapaaseen nykyhetkeen ja ykseyteen. Ehkä minä siinä metsän rauhassa vähän palauduin nykyhetkeen ja kohta löysimme kylään, joka myös eli nykyhetkessä! Kukaan ei teeskennellyt olevansa muuta kuin nykyajan amerikkalainen cherokee, joka on töissä Ocanalufteessa (toki pukeutuneena perinteisiin vaatteisiin), jossa esitellään heidän ikivanhaa kulttuuriaan ja jonka tarkoituksena on toki tuottaa lipputuloja, mutta ensisijaisesti ”to educate people”. Katselimme, miten tehtiin erilaisia käsitöitä ja kuulimme miten eri klaaneilla oli erilaisia tehtäviä yhteisössä. Kukaan ei muuten myynyt mitään. Useimmat ihmiset jäivät mielellään juttelemaan ja kertomaan menneisyydestä ja nykyisyydestä. Yhdet olivat vilpittömän innostuneita, toiset hivenen ironisia turisteja kohtaan, jotkut vain tekivät kaikessa rauhassa omaa työtään ja antoivat meidän katsella. No, cherokeilla, joiden ikivanha elämäntapa ja kieli olivat jo unohtumassa, on nyt omat aakkoset (jotka kehitti Sequoiah –niminen mies joka ei osannut ennestään kirjoittaa mitään kieltä!) sekä uusi kouluohjelma nimeltä ”Total Immersion”, jossa päiväkodista lähtien opitaan cherokeiden kieltä ja tapoja. Kun tästä ohjelmasta tuli puhe, kyynisimmänkin tyypin kasvot alkoivat loistaa. Kulttuuri on elpymässä! Kuulimme myös, että kasinotoiminta tuo yhteisölle voittoa, joka jaetaan vuosittain tasan kaikkien kesken (!). Alaikäisillä voitot menevät tilille, johon saa käyttöoikeuden käytyään collegen loppuun. Jos ei käynyt collegea, tai keskeytti, rahat sai vasta 21-vuotiaana – aikamoinen porkkana suorittaa opinnot kunnialla! Useimmat säästävät rahat tuleviin yliopisto- ym maksuihin, mutta vapaus on ne myös hummata, ja joku harva kuulemma tekee senkin.

Nykycherokee elää keskimäärin melko samanlaista elämää kuin valkoiset amerikkalaiset (kuten monen elopainosta saattoi päätellä), mutta uskonnon, ruuan, kielen ja klaanijärjestelmän alueilla on säilynyt traditioita.

Menin samana iltana katsomaan cherokeiden vaiheista kertovaan näytelmää Onto these Hills (vain toinen pääsi, Otsoa kun ei voinut ottaa mukaan). Näytelmä oli aika hyvä, kesäteatterimainen, se tapahtui ulkoilmanäyttämöllä ja siinä kerrottiin niistä monista vaiheista jolloin cherokeita uhkasi karkoitus omilta mailtaan, ja niistä myönnytyksistä ja liittolaisuuksista joihin heidän täytyi suostua jotta saisivat jäädä. Sanoma tuntui olevan rauhanomainen ja sovitteleva. Näyttelijät olivat kaikki cherokeita, paitsi ne jotka näyttelivät valkoisia kenraaleja ja lähetyssaarnaajia. Puolivälissä näytelmää alkoi jyrähdellä, sitten pisaroida ja tuulla, ja äkkiä kaikki ryntäsivät katsomon sivustalle sadesuojiin. Näytelmä keskeytyi. Sitten myrskysi! Jossain vaiheessa vettä tuli kaatamalla mutta vaakasuoraan, tuuli joka suunnasta ja joku tumma hahmo huuteli myräkän yli että näytelmää ei jatketa, odottakaa busseja jotka kuljettavat teidät (vähän matkan päässä sijaitseville) parkkipaikoille. Vain vieressä olijat kuulivat. Minusta sääilmiö tuntui lähinnä kiinnostavalta, mutta en ollut katsonut säätiedotuksia eikä mulla ollut tietoa kuinka hurjiksi myrskyt voivat yltyä, ja onko hurrikaaneja tiedossa. Ihmiset olivat iloisen hysteerisiä ja jotkut pelokkaita, kukaan ei halunnut mennä metsän kautta, jossa puut kaiketi voisivat kaatua. Olin suunnitellut käveleväni motellille mutta koetin sitten olla heittäytymättä uhkarohkeaksi. Sain bussikyydin motellini eteen. Myrsky laantui tasaiseksi sateeksi. Myöhemmin kävi ilmi että lähiseuduilla oli ollut hurrikaaneja mutta me vältyimme sellaiselta.

Disclaimer: tätä blogimerkintää ei kannata käyttää esim. kouluesitelmän tekemiseen, cherokee-faktoissa saattaa olla virheitä koska englannintaitomme ja muistimme ovat rajalliset :)