Anu jatkaa

Sunday.

Kun Atlantin kylmä vesi ensimmäistä kertaa tyrskähti varpaille niin samalla kävi lävitse valtava helpotuksen aalto. Rupesin melkein itkemään. Tässä sitä ollaan, hengissä, juuri oikeassa paikassa, miten ihmeelliseltä tuntuukaan merivesi väsyneissä jaloissa. Miten kaunista lasten ja lokkien etäinen kirkuna.

Eilen me ei oltu täysin esimerkillisiä vanhempia. Aamulla kun silmä hetkeksi vältti, Otso kiipesi vikkelästi pöydälle, nousi seisomaan ja putosi heti melkein pää edellä. Säikähdimme hirveästi. Raivokas itku alkoi kumminkin välittömästi ja laantui sitten pian. Mustelmia. Tiesimme että kaikki on ok viimeistään silloin kun Otso alkoi hymyillä ja huudahti tunnussanansa: Ti-tamm! (niin että ensimmäinen tavu vinkaistaan tosi korkealta ja lopun mm jää soimaan). No, myöhemmin päivällä oli ihana pilvipouta. Vietimme aikaa hiekkarannalla ja kuljeksimme hauskalla puupinnoitetulla rantabulevardilla jossa oli kuppiloita ja kauppoja ja "takseja", pikku kotteroita joita työnsivät paikalliset yrittäjät lihasvoimin. Niin - auringon valo oli epäsuoraa, joten meille ei jotenkin pälkähtänyt mieleen että pitäisi suojautua. Otsolla paloivat ohimot, ei pahasti, mutta punoittivat illalla. Se on tainnut saada Mikan ihotyypin joka ei pala niin helposti. Minulla helottivat posket ja käsivarret ihan kunnolla. Mä onnistun aina polttamaan itseni, mutta lasta ei kyllä kannattaisi..! Harmitti & hävetti. Jet lag + jatkuva reissun päällä olo + alle 2v ikiliikkuja, joka ei nuku normaaleja päiväunia joiden aikana saisimme levätä =

haastavaa.

Nyt me ollaan Cape Mayn pittoreskissa pikkukaupungissa. Taas väsyneitä mutta aika onnellisia. Tämä viihtyisä motor inn sijaitsee lähellä keskustan kävelykatua ihan beachin vieressä, uima-allas ja iso huone 59 taalaa + vero yöltä. Edellinen, Atlantic Cityn ulkopuolella suon laidassa tönöttävät rapistuva motelli, jonka paskainen kokolattiamatto oli kaiken muun lisäksi märkä pitkään jatkuneiden sateiden tuloksena, tuntuu nyt menneeltä painajaiselta. Mutta ei todellakaan kaduta, musta on tavattoman hupaisaa että päätimme jäädä siihen motelliin vielä toiseksikin yöksi emmekä pyytäneet edes vaihtaa huonetta emmekä ehdottaneet alennusta! Huh, erehdyksessä kävelin huoneessa välillä sukkasillani (en ole vielä oppinut jenkkilän tavoille), jouduin vaihtaman sukat ainakin neljä kertaa. Sitten jouduin tosiaan pyykkäämään sukkia eivätkä ne kuivuneet höyryisässä huoneilmassa kirjaimellisesti pisaraakaan. Ah, tuommoiset paikat jäävät niin elävinä mieleen. Näen vieläkin unia samantyyppisestä homehtuvasta kopperosta jossain Iin ja Simon välillä erään lapinreissun paluumatkalla... hei vaan Ia jos luet tätä :)

Eilen illalla oltiin tulossa kauppareissulta ja ajeltiin pikkuista rantakatua maisemia ihailemassa. Äkkiä takapenkiltä kuului "kuu!". Otso sieltä turvaistuimestaan osoitti ylös taivaalle ja toisti: Kuu! Me tietysti riemaistuimme. Täysikuuhan se siellä, Atlantic Cityn huikean, kasinojen punaisia valoja välkkyvän siluetin yllä. Sen jälkeen sana toistui taukoamatta, kuu, kuu, kuu, kuu, ja sävy muuttui vaativaksi, KUU, jos emme kolmeen sekuntiin muistaneet kehua suoritusta. Mukavahan sitä oli kehua. Eilen tuli myös ihan upouusi sana, "anna". Rupesikin jo hermostuttamaan se jatkuva suora huuto silloin kun jotain pitäisi saada. Vaieläkin huuto tulee ensin, mutta saattaa vaihtua "annaksi" kun sitä ehdotamme. Peace.

Jos säät suosivat Cape Mayta, en tiedä raskimmeko heti lähteä täältä. Sateita on kyllä luvattu. Mutta oli niitä luvattu täksikin päiväksi. Aika kuivaa & kuumaa sateeksi. Piileskelen varjossa takin alla etten palaisi enempää. Gourmet-ruokaa ei olla vielä saatu, vaikka tämä kylä tunnetaan fine diningistaan. Cove's marine special oli friteerattua valkoista kalaa ja voimakkaasti sokeroitua kaaliraastetta. Mutta teini-ikäinen meksikolainen tarjoilijattö hammasrautoineen oli niin hellyyttävä että ei taaskaan kaduttanut. Kysyimme tykkääkö hän asua Cape Mayssa. Hän kohautteli olkiaan, I don't know... Ehdotin että "When you live in New York, you're gonna miss it ". Hän veti käden suun eteen ja nauroi: "Especially the boys!"